Keisarinpikarililjan kukinto ihastuttaa

Tällä viikolla on vuoroin satanut ja paistanut, luonto tykkää. Parvitulppaanit aukeavat aina kun aurinko paistaa ja nyt nämä isot tulppaanit ovat heränneet niiden kaveriksi. Vasta nyt, kun olen nähnyt missä järjestyksessä kukat aukeavat ja minkä verran ne ihan oikeasti tarvitsevat tilaa, ymmärrän miten ne olisi pitänyt istuttaa. Oli niin kiire tunkea sipulit maahan syksyllä että ohjeiden lukeminen jäi toissijaiseksi. No ensi kesäksi uusi yritys.

Keisarinpikarililja avasi myös kukkansa, on se komea kasvi, jotenkin epätodellinen tähän aikaan vuodesta kun muita kukkivia kasveja on vielä niin vähän – ainakin minun puutarhassa.

Pikkuhiljaa multakasat tasoittuvat ja pihan uudet muodot tulevat näkyviin. En malta olla sisällä vaan kaiken kiireen keskellä on ihana piipahtaa pihalla katsomassa miten työt edistyvät ja samalla voin käydä katsomassa minkä kasvin ensimmäiset versot tulevat mullasta esiin seuraavaksi. Kärhö on selvinnyt sittenkin, vaikka luulin että talvi vei sen mennessään.

Kevättä puutarhassa

Lumet suli, kevät tuli, puro sanoi puli puli, Batman… tätä hoettiin joskus vuosia sitten lapsena ja aina vaan se on yhtä riemastuttavaa.

Kuvissa: Terijoen salava ja kivikko, Tiinan ihana "leikkimökki" eiku kasvihuone, tomaatti – yksi raakile, ihan itse rakennettu istutuspöytä, tuoksuherne, Keisarinpikarililja – Myyrän karkottaja, sipuli haisee turkasen pahalle. http://fi.wikipedia.org/wiki/Keisarinpikarililja, värimorsinko, kermesmarjan pienet alut pilkistelevät mullan seasta, heinäseipäät odottavat että tuoksuherneet voi istuttaa ulos, suloisen pieniä kukkia, puutarha salavan takaa, kevätesikko, saniaiset ja viimeisenä kimalaisen elvytys. Raukka jumitti vuorokauden saunan eteisessä, pelastus tuli luomuhunajan ja vapauden merkeissä.