Kevätaurinko paistaa kirkkaana ja tämän vuodenajan valo jaksaa ihastuttaa aina vaan edelleen. Kävelin Äkryn sillalle katsomaan miten kevät etenee. Valkoiset puhtaat hanget, lintujen laulu, koirien haukku. Mitä sitä toivoisi enempää.
Olen pohtinut tätä maalla asumista ja yrittäjänä toimimista tällä viikolla enemmän kuin pitkään aikaan. Olen koittanut löytää omalla kohdallani vastauksen siihen kysymykseen, että miksi minä tänne oikein halusin. Toinen kysymys on se että mikä saisi myös muut ruuhkasuomessa asuvat näkemään maaseudun vaihtoehtoisena asuinpaikkana, rakentamaan kotinsa tänne, niin että kylät pysyisivät elävinä ja kirkonkylällä säilyisi olemassa olevat palvelut.
Aika on täynnä erilaisia trendisanoja slow life, slow food, kotoilu jne. Mahtaako trendit saada ihmiset muuttamaan elämänsä suuntaa – valitsemaan toisin kuin ennen. Jotenkin kuvittelen että tarve ja halu muutokseen on olemassa ihmisessä ennen kuin sille toiminnolle on nimi.
Minä halusin pois kaupungista siksi että se oli mahdollista. Kolmen vuoden jälkeen ne asiat jotka tuntuivat silloinkin arvokkailta, ovat pysyneet samoina. Maalla on hiljaista, tilaa hengittää, piha jossa voi toteuttaa omaa itseään, työtilat kodin yhteydessä. Elämänrytmi on maaseudulla hitaampaa kuin kaupungissa ja se toimii voimavarana luovan työn tekijälle.
Olenko siis kotoilija, koska huomaan että viihdyn kaikista parhaiten täällä kotona?
Jos pipo alkaa kiristää täällä metsän keskellä niin kirkonkylältä löytyy loistava kirjasto ja elokuviinkin pääsee. Terveyskeskus on palvellut hyvin ja nopeasti, aina kun olen sitä tarvinnut. Palvelut ovat ainakin minun näkökulmasta vielä plussan puolella.
Yritin miettiä että mikä on sellainen palvelu joka toimii huonosti tai puuttuu. Kaupungissa sitä pitää itsestään selvänä että nettiyhteydet toimivat. Täällä se ei ole niin yksinkertaista ja varmaa. Mokkula toimii sen verran epävarmasti ettei sen varaan voi laskea yrityksen tietoliikennettä ja vaihtoehtona toimiva 450-verkko onkin sitten se ainoa mikä toimii...hitaasti. Hinta vähän yli 40 e kk. Nopeus max 1 Mbit/s ja tiedonsiirtomäärä 5 Gigatavua kuukaudessa. Jee!!!! Vähän sylettää lukea mainosten supernopeista yhteyksistä ja edullisista hinnoista.
Tällä on kuitenkin vielä pärjätty, nippa nappa. Nähtäväksi jää tuleeko tähän mitään parannusta. Uutiset kertovat että suuria operaattoreita ei kiinnosta laajakaistan rakentaminen maaseudulle. Omalla kohdalla toimiva yhteys on kynnyskysymys yritystoiminnalle. Näin se on varmaan myös monelle muulle joka voisi harkita maaseudun kylillä asumista ja yrittämistä.
Vaalit on tulossa, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan kuka ehdokkaista ottaa vaaliteemakseen maaseudun tietoliikenneinfrastruktuurin kattavuuden ja sen kunnosta huolehtimisen sekä maaseudun elinkeinojen elinvoimaisuuden edistämisen.
Olen pohtinut tätä maalla asumista ja yrittäjänä toimimista tällä viikolla enemmän kuin pitkään aikaan. Olen koittanut löytää omalla kohdallani vastauksen siihen kysymykseen, että miksi minä tänne oikein halusin. Toinen kysymys on se että mikä saisi myös muut ruuhkasuomessa asuvat näkemään maaseudun vaihtoehtoisena asuinpaikkana, rakentamaan kotinsa tänne, niin että kylät pysyisivät elävinä ja kirkonkylällä säilyisi olemassa olevat palvelut.
Aika on täynnä erilaisia trendisanoja slow life, slow food, kotoilu jne. Mahtaako trendit saada ihmiset muuttamaan elämänsä suuntaa – valitsemaan toisin kuin ennen. Jotenkin kuvittelen että tarve ja halu muutokseen on olemassa ihmisessä ennen kuin sille toiminnolle on nimi.
Minä halusin pois kaupungista siksi että se oli mahdollista. Kolmen vuoden jälkeen ne asiat jotka tuntuivat silloinkin arvokkailta, ovat pysyneet samoina. Maalla on hiljaista, tilaa hengittää, piha jossa voi toteuttaa omaa itseään, työtilat kodin yhteydessä. Elämänrytmi on maaseudulla hitaampaa kuin kaupungissa ja se toimii voimavarana luovan työn tekijälle.
Olenko siis kotoilija, koska huomaan että viihdyn kaikista parhaiten täällä kotona?
Jos pipo alkaa kiristää täällä metsän keskellä niin kirkonkylältä löytyy loistava kirjasto ja elokuviinkin pääsee. Terveyskeskus on palvellut hyvin ja nopeasti, aina kun olen sitä tarvinnut. Palvelut ovat ainakin minun näkökulmasta vielä plussan puolella.
Yritin miettiä että mikä on sellainen palvelu joka toimii huonosti tai puuttuu. Kaupungissa sitä pitää itsestään selvänä että nettiyhteydet toimivat. Täällä se ei ole niin yksinkertaista ja varmaa. Mokkula toimii sen verran epävarmasti ettei sen varaan voi laskea yrityksen tietoliikennettä ja vaihtoehtona toimiva 450-verkko onkin sitten se ainoa mikä toimii...hitaasti. Hinta vähän yli 40 e kk. Nopeus max 1 Mbit/s ja tiedonsiirtomäärä 5 Gigatavua kuukaudessa. Jee!!!! Vähän sylettää lukea mainosten supernopeista yhteyksistä ja edullisista hinnoista.
Tällä on kuitenkin vielä pärjätty, nippa nappa. Nähtäväksi jää tuleeko tähän mitään parannusta. Uutiset kertovat että suuria operaattoreita ei kiinnosta laajakaistan rakentaminen maaseudulle. Omalla kohdalla toimiva yhteys on kynnyskysymys yritystoiminnalle. Näin se on varmaan myös monelle muulle joka voisi harkita maaseudun kylillä asumista ja yrittämistä.
Vaalit on tulossa, joten jään mielenkiinnolla seuraamaan kuka ehdokkaista ottaa vaaliteemakseen maaseudun tietoliikenneinfrastruktuurin kattavuuden ja sen kunnosta huolehtimisen sekä maaseudun elinkeinojen elinvoimaisuuden edistämisen.
