Arkiaamuja maaseudulla

Vuosi vaihtui Turun kaupungin ilotulituksia seuratessa ja kun palasin tänne hiljaisuuden keskelle niin pihalla oli lunta paikka paikoin varmaan 50 senttiä. Pakkasta -20 astetta.

Siinnä kohtaa sitä miettii kaupunkilaisena kuinka helppoa on asua kerrostalossa.

Onneksi mökkitalkkareina toimineet naapurit pitivät talon lämpöisenä ja hoituvat paikkoja poissa ollessani. Nyt aamut alkavat hellan, takan ja leivinuunin lämmityksellä, lämpötila laskee johonkin +16–17 asteen välille yön aikana joten aamulla ei viitsi kovin pitkään venytellä. Kunto kasvaa kun kantaa puita liiteristä ja pääsehän tuosta pihalta suoraan suksillekin.

Siis maaseutu tuottaa iloa enemmän kuin murheita.

Lumet saivat kyytiä ja ajatukset ovat suuntautuneet jo kevään odotteluun. Ehdin jo pohtimaan koska olisi ensimmäinen sellainen keli jolloin voisin keitellä pihapadassa lahjaksi saadut sienet. Ne on tuolla liiterissä ja syksyn hajuista päätelleen hyvin muhineet, sittemmin pakastuneet ja uudelleen sulaessaan hajunautinto on varmaan huimaava.

Värjäämisiä miettiessä olen päätynyt siihen että ensi kesänä pidetään pajapäiviä omassa pihapiirissä täällä Kaihlamäen kylällä. Vakituiseksi pajapäiväksi valitsin torstai päivän. Laitan tarkempaa tietoa tänne Blogiin kunhan saadaan nuo lumet ensin sulamaan tuosta pihalta pois.

Pakkanen paukkuu ja maisema on kuin satukirjasta

Nyt on aika rauhoittua ja viettää hetki ihan muualla kuin työn parissa. Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille. Tämä vuosi on ollut kokemuksia ja haasteita täynnä ja kivaa on ollut.

Arkihuolesi kaikki heitä, mieles' nuorena nousta suo!

Marraskuu, melkein joulu

Kirjoittaessani viimeksi, kaipailin valoa ja sain kuin sainkin valot joulurisuun. Seuraava ilon aihe oli pienimuotoinen talvi lumisateineen ja pakkasineen. Lumisateen mukana tuli myös yllättävä lahja, näin ensimmäisen kerran luonnossa pöllön. Koitimme tunnistaa mikä se oli lajiaan ja päädyimme Viirupöllöön, se on muuten uskomattoman kaunis ja hurjan ison oloinen lentäessään.

Marraskuu on ollut työn täyteinen ja aika on mennyt tosi nopeasti, nyt ollaan jo viettämässä marraskuun viimeistä viikonvaihdetta. Käsitöille on jäänyt hyvin vähän aikaa ja enimmäkseen olen harrastanut, taas jälleen kerran, materiaalien hamstrausta.

Tänään sain kuitenkin inspiraation ja koristelin metallilankatähdet. Taidan ripustaa ne tuonne pihalle, kitukasvuiseen vaahteraan, kynttilälyhdyn kaveriksi.

Tämän viikonvaihteen lehdessä, olisiko ollut Hesarissa, oli kuva tuftaus -tekniikalla tehdystä ryijystä. Aiheena oli katumaisema, bussipysäkki ja dna:n mainos. Jotenkin minua viehättää ajatus arjen kuvien tuomisesta ryijytekniikalla tähän päivään.

Tuftaaminen voi olla muutenkin minulle sopiva tapa käyttää näitä kasveilla värjättyjä lankoja. Ideat ja mielikuvat menevät niin vikkelään minun päässäni että en ainakaan tässä vaiheessa aloita ryijyn tekemistä perinteisellä tekniikalla.

Ei muuta kuin googlaamaan mistä niitä välineitä löytyy…

Tarvitsen valoa yöhön

Ajattelin että olen tänä vuonna ajoissa. Tämän talven joulurisu on siis valmistunut ja se on ankkuroitu keittiön ikkunan alle, toivottavasti se pysyy paikoillaan syksyn myrskyissä. Piti laittaa siihen valotkin paikoilleen, mutta myyrän pirkuleet olivat syöneet viime talvena johdosta palan sieltä ja toisen täältä. Täytyy ostaa uusi valosarja ja verhota johto jollain myyräsuojalla.

Tein myös kranssin pajusta ja kanervista, ihan oman mallin mukaan. Kanervat taipuvat hyvin, niistä tuli tosi napakka kranssi. Saa nähdä miten kauan se pysyy kauniina niin ettei se karista kaikkia vihreitä osiaan. Pajukaranssi on vielä vaiheessa, en osaa päättää miten sen kanssa edetä. Huopaa vai helmiä?

Ihana pakkasaamu joka on pakko saada jakaa muiden kanssa

Mun pitäisi tehdä jotain ihan muuta, siis oikeasti töitä, mutta puut oli vähissä ja piti saada niitä tänne tupaan lämpöiseen että saan illalla lämmitettyä. Pihalla olikin niin kaunista etten malttanut tulla heti takaisin vaan jäin tallentamaan tätä syksyn kuuraista maisemaa. Ah ihana syksy, mun lempi vuodenaika.

Piha vastaan konemaailma

Päivät lyhenevät uhkaavasti ja pimeä on yllättänyt minut jo useamman kuin yhden kerran, kun olen häärännyt pihalla. Urakoin istuttamalla muutaman pensaan ja maanpeittokasveja vanhan puun juurakkoon.

Tosi fiksua, oli meinaan aikamoinen urakka kaivaa maata ja katkoa noita vanhoja puun juuria. Näin muutaman viikon jälkeen tuntuu että pensaiden juuret ovat löytäneet reittinsä ja siinnä ne nyt jurottavat tyytyväisenä paikoillaan.

Haaveilin jo jossain kohtaa siitä että olisi sellainen Bobcat millä voisi kaivella kuoppia milloin mihinkin päähän tonttia.

Olen istunut syksyn myötä aina vaan pidempiä päiviä koneen ääressä, joten tuo pihalla kaivaminen ja kasvien istuttaminen on ollut mukavaa vaihtelua. Ei muutu takapuoli kuutioksi, ainakin toivon niin.

Nyt kannattaa suunnitella reissua Jyväskylään. Käsityön museoon on tulossa Vuorelma 100 arjessa ja juhlassa näyttely. Suosittelen lämpimästi.

Sinne on tulossa vaikka mitä, kansallispuvuista ryijyihin ja kuultokudoksiin. Monet näytteille tulevista tuotteista tuovat mieleen muistoja lapsuudesta ja sen ajan sisustuksesta.

Tuleeko se syksy jo nyt?

Kylläpäs on vierähtänyt aikaa siitä kun viimeksi olen kirjoitellut kuulumisia. Puutarhalla oli hunajaviikot heinä–elokuun vaihteessa ja lauantaina 8.8. Villakas-pajalla oli mahdollisuus tehdä ihan itse huopakoruja ja -mangneetteja.

Päivän aikana syntyi useampi hieno huopatyö. Kiitokset vaan kaikille osallistujille, olitte taitavia ja oli mukava askarrella yhdessä. Lomakin meni niin nopsaan että oikein ihmetyttää että minne ne päivät katosivat. Kesä taisi mennä lomapäivien myötä. Tänään on satanut ja tuulee niin että välillä tuntuu että katto lähtee irti. Tuntuu tosi syksyiseltä.

Ehkä se on tuo keli joka innoitti, kun sain viimeinkin valmiiksi tuon rahin. Nyt voin nostaa jalat tyynylle ja nauttia takkatulen lämmöstä.

Tyyny on täytetty vanhoilla täkeillä, joita kaikki tutut ovat ystävällisesti tuoneet minulle. Oli aika urakka saada tyyny täytetyksi. Kerroksia saisi olla ehkä vielä enemmänkin mutta toisaalta tyyny on nyt mukavan pehmoinen.