Terveisiä Turusta

Kävin viikonloppuna Kädentaitomessuilla Turussa. Olin reippaasti heti aamusta liikenteessä ja tietysti matka tyssäsi lippujonoon. Se on kumma juttu kun sitä ei sitten muista edellisiltä kerroilta ennen kuin seisoo siinnä jonossa, oven ulkopuolella, ilman päällystakkia palelemassa.

Ensimmäinen tunti meni siinä ruuhkassa kuljeskelemiseen ja tuttujen kanssa jutusteluun. Vasta sitten päästiin asiaan. Koitin katsoa olisiko tänä keväänä ollut jotain uutta ja mullistavaa esillä, joko materiaaleissa tai tuotteissa. Täytyy sanoa etten löytänyt oikein mitään sellaista mistä olisi tullut heti sellainen ahh tuon minä haluan.

Olin siis käytännöllinen ja tällä kertaa mukaan tarttuivat vain kerinpuut. Niille löytyy varmasti käyttöä ensi kesänä. Mietin kyllä pitkän ostaisiko viipsinpuut uutena, olen koittanut löytää vanhoja ja käytettyjä mutta huonolla menestyksellä. Joten jos jonkun nurkista sellaisia löytyy niin ottakaahan yhteyttä.

On minulla yksi lemppari kauppias jonka osastolla käyn joka kerta ja yleensä sieltä tulee jotain ostettua. Tällä kertaa otin vaan kuvia.

Piipahdin myös Levymessuille ja yllätyksekseni löysin sieltä samoista tiloista lisää kuvattavaa, ihastuttavia vanhoja leluja. Olen vielä saanut pidettyä itseni erossa siitä että alkaisin ostaa niitä. Nalleihin voisin hurahtaa.

Kohta sitä alkaa puhua ihan digiä

Tämä päivä on mennyt aika tasan tarkkaan tässä koneen ääressä istuessa ja aina kun kävelen tuon huoneen ohi jossa kangaspuut odottavat että joku tulisi niitä paukuttamaan mietin että kyllä se aika koitta vielä joskus.

Olen kasannut opetusmateriaalia ja siinä yhteydessä tömähdin tuonne http://www.taidelehti.fi/ sivulle, kylläpäs taas vaikutuin. Siinä se oli, hieno mustavalkoinen valokuva, Graciela Iturbide, Our Lady of the Iguanas, 1979.
Jäin oikein pitkäksi aikaa tutkimaan kuvaa. Aiheesta tuli mieleeni Frida Kahlo ja hänen työnsä.

Näin siinnä aina käy kun pitäsi tehdä muuta niin pää lähtee pohtimaan ihan uusia uria. Nyt laitan itseni ruotuun ja teen aineistoni loppuun.

Lumen taju

Miten lumi voi näyttää tommoselta, yritin kuumeisesti miettiä mitä materiaalia se muistuttaa. Sametti tuli ensimmäisenä mieleen muttei sekään mene ihan oikein. Koitin hyödyntää sen hetken kun aurinko osui hankeen ja hypin pitkin pihaa kuvaamassa huovutettua koirusta ja Tiikerikakku nimistä otusta. Pitäisi olla parempi kamera että saisi taltioitua kevään valon.

Yrityskasvo hmm…

Muutin maalle viime syksynä ja nyt on yli puoli vuotta mennyt, olen vielä hengissä ensimmäisen talven jäljiltä. Puita on kannettu jokunen kori ja lämmittäminen sujuu jo rutiinilla.
Pimeyskin alkaa tuntua tutulta, mörkövalot ovat syttyneet useamman kerran liiterin nurkalla ja aina on asialla ollut jänis tai joku muu eläin. Ei ole pelottanut, ihme kyllä. Sitä paitsi maaseutumaisema saa edelleen henkäisemään joka kerta kun painuu tuonne pihalle.
Nyt odotan vaan kuumeisesti kevättä että pääsen värjäämään lankoja ulkotulille. Uusi tulipesäkin odottaa tallissa koekäyttöä.

Ensimmäinen vuosi päätoimisena yrittäjänä on lähtenyt ihan jouhevasti käyntiin vaikka lamahirviö onkin jokapäiväinen puheenaihe. Päätin että keskityn näihin omiin juttuihin ja luen vähemmän iltapäivälehtiä niin ei ala masentamaan uutiset.
Villakas–paja on ollut haaveeni jo pitkään ja tänä kesänä siitä taitaa tulla totta. Ainoa huono puoli on näitä pajajuttuja pohtiessa se että yöunet meinaa mennä. Jään usein öisin pohtimaan mitä kaikkea sitä voisi tehdä, värjätä lankoja, huovuttaa, tehdä koruja ym. ym, joku yö taisi mennä romurobotteja pohtiessa.

Kaiken tämän muun touhun keskellä minua pyydettiin Maaseudun yritystoiminnan viestintäkampanjan multimediaesitykseen ns. yrityskasvoksi. Sitä oltiin sitten kuvattavana koko päivän ajan, niin kotiympäristössä kuin kylälläkin. Aika mielenkiintoinen kokemus tuollainenkin.
Kampanjan sivut löytyvät netistä, osoitteesta http://www.maaseutu.fi/fi/index/yrittajyys.html. Siellä löytyy tietoa jos mietit lähteäkö maaseudulle yrittäjäksi. Minulle se sopii ainakin joten suosittelen.