Sähkökatkoja ja UPSEJA

Tämä talvi on tuonut ihan omat ongelmansa työn tekemiseen ja asumiseen. Pakkanen paukkuu siihen malliin ettei talovanhus meinaa pysyä enää lämpöisenä pelkällä puulla. Sähköpatterit on laitettava päälle aina aika ajoin, muuten aamulla on jääpuikkoja nokassa kun herää. Odotan kauhulla tulevaa sähkölaskua.

Pakkasen ja lumen myötä on riesana myös toistuvat sähkökatkot. Sähkökatkojen myötä lempikone sai vihdoin UPSin. Siis sellainen ison mötikän missä on kahdeksan pistorasiaa joista neljä on akun takana. Minulle jää n. 20 minuuttia aikaa sulkea tietokone hallitusti, sen sijaan että kone simahtaa kesken lauseen.

Helpottaa jo kummasti tätä stressiä, siitä että sähkökatkot lopulta hajottavat työkoneen.

Kangaspuut on saatu myös oikeaan käyttöön sen sijaan että ne toimivat lankojen säilytystelineenä. Sain siis viimein mattoloimen kangaspuihin, tai ei se nyt ihan valmiiksi ole vielä rakennettu mutta hyvässä vaiheessa joka tapauksessa.

Tällä viikolla olen seikkaillut myös tuolla eBayssa ja muutaman mutkan kautta olen saanut hankittua itselleni tuftauslaitteen. Vintage tufting tool patent no. 3714915 Made by RC Rug Crafters. Hinta 11,50 euroissa postikuluineen.

Katsotaan nyt menikö rahat hukkaan, mutta laite näyttää ihan samalta kuin Toikan kauppaama uusi malli jonka hinta on 129,00 e. Odotan malttamattomana että posti tuo paketin ja pääsen kokeilemaan miten tuftaus sujuu.

Hernekeittopurkit kiertoon

Minulla on taas monta hommaa mielessä ja en oikein tiedä missä järjestyksessä mitäkin toteuttaisin. Näiden purkkien tekemiseen ryhdyin kun ajattelin että sulatan kaikki vanhat kynttilän jämät ja valan purkkeihin kynttilöitä.

Purkit on päällystetty liimaamalla vesiliukoisella liimalla kangastilkkuja niiden ympäri. Virkkaamalla saa myös ihan kivoja päällisiä. Kannattaa tehdä nuo reiät tuolle rautalanka sangalle ennen kuin liimaa kankaan.

Ihan oikea kynttiläntekijä pisti minut miettimään miten noiden purkkien käy kun kynttilä kuumentaa myös tuon pellin. Olen siis edelleen vaiheessa purkkien käytön kanssa.

Taidan lakata ne niin että kestävät paremmin kosteutta. Kesällä niihin voi laittaa vaikka kukkia kasvamaan ja tietysti ripustan ne lempivaahteraan roikkumaan.

Saa nähdä miltä tuo pieni kitukasvuinen vaahtera näyttää kevään tullen. Siellä on nyt ne metallilangasta taivutetut tähdet, kynttilälyhty ja sellainen metallilangasta tehty kori. Ehkä se kestä vielä nämä purkit :D

Se mistä minun piti aloitta eli se kynttilän valaminen on siis tekemättä. Eiköhän täältä nurkista löydy jotain mistä tehdä valumuotti. Taidan tehdä niitä kynttilöitä vasta sitten kun saan käyttää valoisaa päiväaikaa niiden tekemiseen, etten polta sormiani.

Talviaurinko

Lapsena tämä tammi-helmikuun aika oli vuoden lempi aikaa. Vieläkin iloitsen tällaisista päivistä jolloin aurinko osuu lumipeitteisiin puihin ja maisema kylpee valossa. Meidän pihapiiriin aurinko osuu vain pienen hetken ajan mutta sekin riittää.

Nyt kun pakkasta ei ole enää niin paljon, niin lumihangessa näkyy monia erilaisia eläimen jälkiä. Joku otus, joka voi olla lumikko tai kärppä, tai sitten ihan joku muu, on juoksennellut ympäri pihaa ja tarkistanut koko talon ympäryksen. Joulurisun ympäri se on mennyt useamman ringin. Mitä lie miettinyt yössä loistavista valoista.

Tänä aamuna huomasin että talon ympärille on tullut uudet jäljet, nyt tassun jäljet on paljon isommat. Olohuoneen ikkunan alla kumpainenkin näistä eläimistä on viihtynyt vähän pidemmän tovin. Jäniksen jälkiä löytyy pitkin poikin pihaa, aina välillä lepopaikka on löytynyt jostain portaiden alta tai kellarin kupeesta. Ensi kerralla kun herään yöllä, kurkkaan myös ikkunasta ulos jos vaikka näkisin kenen vieressä nukun.

Arkiaamuja maaseudulla

Vuosi vaihtui Turun kaupungin ilotulituksia seuratessa ja kun palasin tänne hiljaisuuden keskelle niin pihalla oli lunta paikka paikoin varmaan 50 senttiä. Pakkasta -20 astetta.

Siinnä kohtaa sitä miettii kaupunkilaisena kuinka helppoa on asua kerrostalossa.

Onneksi mökkitalkkareina toimineet naapurit pitivät talon lämpöisenä ja hoituvat paikkoja poissa ollessani. Nyt aamut alkavat hellan, takan ja leivinuunin lämmityksellä, lämpötila laskee johonkin +16–17 asteen välille yön aikana joten aamulla ei viitsi kovin pitkään venytellä. Kunto kasvaa kun kantaa puita liiteristä ja pääsehän tuosta pihalta suoraan suksillekin.

Siis maaseutu tuottaa iloa enemmän kuin murheita.

Lumet saivat kyytiä ja ajatukset ovat suuntautuneet jo kevään odotteluun. Ehdin jo pohtimaan koska olisi ensimmäinen sellainen keli jolloin voisin keitellä pihapadassa lahjaksi saadut sienet. Ne on tuolla liiterissä ja syksyn hajuista päätelleen hyvin muhineet, sittemmin pakastuneet ja uudelleen sulaessaan hajunautinto on varmaan huimaava.

Värjäämisiä miettiessä olen päätynyt siihen että ensi kesänä pidetään pajapäiviä omassa pihapiirissä täällä Kaihlamäen kylällä. Vakituiseksi pajapäiväksi valitsin torstai päivän. Laitan tarkempaa tietoa tänne Blogiin kunhan saadaan nuo lumet ensin sulamaan tuosta pihalta pois.